Harry Schauman syntyi vuonna 1879 ensimmäisenä kolmesta lapsesta. Sekä hänen isänsä Axel että äitinsä Hanna (os. Sundén) olivat menestyneitä yrittäjiä, jotka pyörittivät useita yrityksiä. Harry sai jo hyvin nuorena vaikutteita kaikesta, mikä liittyi porvarilliseen elämäntyyliin ja yhteiskuntaluokkaan, johon hän syntyi. Tällaisia asioita olivat muun muassa bisnesvainu, kiinnostus kulttuuriin ja mahdollisuus matkustaa ulkomaille.

Sanotaan, etteivät ensimmäiset kouluvuodet olleet Harrylle helppoja ja että häntä jopa kiusattiin ulkonäkönsä vuoksi – hän oli lyhyt, punakka ja likinäköinen. Asiat kuitenkin muuttuivat lukiossa, ja entiset luokkatoverit ovat kuvailleet häntä ainoaksi, jolla oli tyyliä. Vaikka Harry osoitti suurta kiinnostusta koulutusta ja kulttuuria kohtaan myöhemmin elämässään, ei hän ilmeisesti ollut kovinkaan innostunut koulunkäynnistä. Lukion jälkeen hän aloitti korkeakouluopinnot, mutta jätti ne kuitenkin kesken jo ensimmäisen lukukauden jälkeen.

Menestyvät vanhemmat

Harryn isä Axel oli syntynyt Pietarsaaressa ja johti menestyksekästä merenkulkualan yritystä. Axelin kuoltua vuonna 1903 jatkoi hänen vaimonsa Hanna yritystoimintaa. Naisyrittäjät eivät tuohon aikaan olleet yleisiä, joten voimakastahtoinen Hanna oli harvinainen edelläkävijä. Nykyään häntä voisi kutsua startup-yrittäjäksi. Hän ei tyytynyt johtamaan ainoastaan miehensä hänelle jättämiä yrityksiä, vaan perusti myös Vaasan Höyryleipomon (Wasa Ångbageri), joka alkoi ensimmäisenä Suomessa myymään teollisesti valmistettua näkkileipää. Hanna kuoli vuonna 1917, jonka jälkeen Harry vastasi perheyrityksen johtamisesta.

Yrittäjänä Harry jatkoi vanhempiensa viitoittamalla tiellä. Hän osti kilpailevan yrityksen Uuden leipätehtaan (Nya brödfabriken), mutta myöhemmin myi koko liiketoiminnan Vaasan Höyrymyllylle (Vasa Ångkvarn), jossa hänestä tuli merkittävä osakkeenomistaja ja hallituksen jäsen. Perheyrityksen omistajuus loi pohjan Harryn varallisuudelle, mutta hän alkoi myös varhain sijoittaa kotikaupunkinsa kiinteistöihin. Tämä on erittäin mielenkiintoista ottaen huomioon, että hänen nimeään kantava säätiö on edelleen merkittävä kiinteistönomistaja Vaasassa. Harry ei ehkä ollut teollinen innovaattori, mutta hänellä oli huomattavia taloudellisia kykyjä, joita hän osasi hyödyntää. Hän aloitti aikaisessa vaiheessa myös arvopaperikaupan.

Enemmän kuin yrittäjä

Harryn intohimo ulottui yrittäjyyttä ja rahoitusalaa laajemmalle koko yhteiskuntaan. Hän oli todellinen yhteiskuntarakentaja. Yksi esimerkki tästä on hänen osallistumisensa Vaasan urheilutoimintaan. Vuonna 1902 Harry perusti Vaasan Uimaseuran yleisen uimataidon parantamiseksi. Hän oli myös mukana perustamassa Vasa IFK:ta vuonna 1900, vaikkei itse urheilija ollutkaan.

Vähintään yhtä vahva oli hänen kiinnostuksensa kulttuuria kohtaan. Hieman yli 40-vuotiaana Harry käynnisti suuren kulttuurihankkeensa, Svensk-Österbottniska Samfundetin. Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää kulttuuria, tiedettä, kirjallisuutta ja taidetta ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Harryn alkuperäisenä ajatuksena oli, että myös Pohjanmaan muu elinkeinoelämä osallistuisi toimintaan lahjoituksin, mutta kiinnostus oli kuitenkin vähäistä. Tämä johti siihen, että Harry sijoitti omaa pääomaansa yhdistykseen, joka tuli käytännössä riippuvaiseksi hänen taloudellisesta tuestaan. Yhdistys oli hänen suosikkihankkeensa ja samalla syy siihen, miksi Harry perusti myöhemmin säätiön, joka kantaa yhä tänäkin päivänä hänen nimeään. Säätiön tärkein tehtävä oli tukea yhdistystä, joka HSS:n sääntöjen mukaan saa edelleen 70 prosenttia osingoista.

Ei omia perillisiä

Yksi syy siihen, miksi Harry Schauman lahjoitti omaisuutensa säätiölle oli se, ettei hänellä ollut omia perillisiä. Hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä saanut lapsia. Harryn kerrotaan kuitenkin olleen kiintynyt sisarustensa lapsiin. Vaikka hän matkusti paljon ja oleskeli ulkomailla pitkiä aikoja erityisesti elämänsä loppupuolella, pysyi hänen kotinaan kuitenkin aina sama puutalo Vaasassa osoitteessa Rantakatu 4. Nykyään se on Svenska Klubbenin talo. Siellä hän syntyi, ja se oli Harryn osoite myös hänen kuollessaan, vaikka hän olikin kuolinhetkellään Helsingissä.

Jos kävelet Rantakadun alkupäässä, voit nähdä aidon ympäristön, jossa Harry Schauman asui ja työskenteli. Harryn kodin vieressä on talo, joka oli Schaumanin perheen varustamon Nordsjöbolagetin toimisto. Nykyään talossa on Odd Fellow -järjestön tilat. Rakennusten vieressä on Setterberginpuisto, jota koristavat antiikkiveistosten jäljennökset. Kuten arvata saattaa, veistosten takana on Harry Schauman – hän valitsi ne henkilökohtaisesti Napolissa ja Berliinissä, ja lahjoitti ne Vaasan kaupungille. Jos kävelet hieman toiseen suuntaan kohti nykyistä Academillin aluetta, näet paikan, jossa sijaitsi Schaumanin perheen Vaasan Höyrymylly.

Viimeinen matka

Vuonna 1929 Harry täytti 50 vuotta ja juhlisti sitä perheensä sekä ystäviensä kanssa Tukholman Grand-hotellissa. Juhlavuosi jatkui pitkällä matkalla eurooppalaisen kulttuurin kehtoon – Harry matkasi Välimeren ympäri Saksan ja Italian kautta Tunisiaan. Tämä oli hänen viimeinen pitkä ulkomaanmatkansa, ja Harryn syöpä oireili todennäköisesti jo silloin. Pari vuotta myöhemmin hän kuoli 11. helmikuuta 1932 Helsingin Concordia-kodissaan vain 52-vuotiaana. Hautajaisissa pankinjohtaja Lennart Kurtén luonnehti Harryn työtä seuraavasti: ”Hän teki kaiken tulevaisuutta silmällä pitäen, jotta myös tulevat sukupolvet voisivat nauttia hänen aloitteidensa hedelmistä”.

Lähteet: Kurt Jern (2003): Harry Schaumans Stiftelse 1933-2003, Vbl 12.10.2013: Harry tänkte stort om hemstaden Vasa